Teologian tohtori, dosentti Timo Eskola pohtii artikkelissaan kysymystä, onko islamissa ja kristinuskossa sama Jumala. Eskolan kirjoituksen taustalla on Kari Kuulan herättämä ajatus siitä, että kristityt ja muslimit rukoilisivat samaa Jumalaa.
Kristillinen käsitys Jumalasta lähtee liikkeelle kolminaisuudesta. Me uskomme yhteen Jumalaan, joka on suurempi ja monimutkaisempi kuin meidän ihmismielemme voi ajatella.
Jos väitämme, että kristityt ja muslimit palvelevat samaa Jumalaa, se tarkoittaisi, että islamissakin palvellaan kolmiyhteistä Jumalaa. Sillä ainoa todellinen Jumala on kolmiyhteinen. Eskola toteaa:
Olisi loukkaus islamilaisia kohtaan väittää, että näiden Jumala olisi kolmiyhteinen. Yksinkertaisimmankin uskontodialogin tulee kunnioittaa toisen näkemystä edes siinä, että antaa toisen itse määritellä oman uskonsa. Koraanin keskeinen sanoma on, että Jumala ei ole kolmiyhteinen ja että tuon uskonnon kaikkivaltiaalla ei ole poikaa. Koraanin suomenkielisessä versiossa, Uskovien suurassa sanotaan: “Ei Jumala ole valinnut itselleen lasta, eikä Hänen lisäkseen ole muita jumalia.” (23: 91).
Kolmiyhteisen Jumalan hylkääminen tarkoittaa myös Jeesuksen jumaluuden hylkäämistä. Tässä islam on johdonmukainen, vaikkakin väärässä. Koraanissa Jeesuksen jumaluus kiistetään. Eskolan näkee Koraanissa viitteitä tuon ajan tyypillisiin kristologisiin keskusteluihin:
Koraanissa kiistetään Jeesuksen jumaluus monta kertaa ja määrätietoisella tavalla. Koraanissahan käsitellään monia 600-luvulla ajankohtaisia kristillisen sektarianismin kiistoja kolminaisuudesta ja Kristuksen kaksiluonto-opista, ja ne ratkaistaan kontroverssissä kristillisen kirkon vakiintunutta tunnustusta vastaan. Koraanin mukaan kolminaisuusoppi ja ajatus Jeesuksen jumaluudesta ovat turmelleet aidon uskon yhteen jumalaan.
Eskola toteaa, että Uudessa testamentissa puhutaan selvästi Jeesuksen jumaluudesta (tarkemmat kohdat katso artikkelista).
Eskola ottaa kantaa myös Jeesuksen kuolemaan. Islam kieltää Jeesuksen ristinkuoleman. Kristinuskossa se on koko uskon perusta. Kristinuskon Jumalan kohtaamisessa Jeesuksen kuolemalla on ratkaiseva merkitys.
Tunnustuskirjat ja islam
Luterilaisen opin perustana on Raamattu ja kirkkomme Tunnustuskirjat. Eskola kirjoittaa:
Luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat ottaa monessa kohdin kantaa islamiin eli “muhamettilaisuuteen”. Se esitetään teksteissä harhaoppina, joka etsii pelastusta ja vanhurskautta, mutta eksyy siinä inhimilliseen viisauteen ja jää silmät peitettynä totuuden ulkopuolelle (Apol. 15:18). Ihmisten perinnäissääntöjen noudattajana se sulkee silmänsä todelliselta pelastukselta (Apol. 27:27).
Schmalkaldenin uskonkohdissa Luther kirjoittaa, että Jumala ei tahdo olla tekemisissä ihmisten kanssa muulla tavalla, kuin sanansa ja sakramenttiensa välityksellä. Kaikki uskonnollinen “ylistäminen” sanan ja sakramenttien ulkopuolella “on itse Perkeleestä”. Tämänkin kohdan mukaan sakramentin ulkopuolelle jää myös islam. (Schmalk. 3, 8).
Tunnustuskirjojen mukaan islamin jumala ei siten ole sama kuin kristinuskon Jumala. Augsburgin tunnustuksen ensimmäisessä kohdassa tunnustetaan yksi ainoa jumalallinen olemus, jossa kuitenkin on kolme iankaikkista persoonaa: Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Tämän uskon myötä tunnustuksessa hylätään käsityksen kanssa ristiriidassa olevat vääräuskoiset. Näihin kuuluvat etenkin “muhamettilaiset”, joiden käsitys Jumalasta on toinen kuin kristinuskon (Augsb. 1).
Toisin sanoen pelkkä Jumalan nimen käyttö tai Vanhaan testamenttiin viittaaminen ei tee Jumalasta oikeata Jumalaa. Jumala ei ole jumalakuva, jota ihmiset rakentelisivat tietyn uskonnollisen perinteen mukaan. Vastaavasti Jehovan todistajien ja mormonien Jumala ei ole kristinuskon Jumala, koska myöskään nämä liikkeet eivät tunnusta kolmiyhteistä Jumalaa.
Onko kristinuskolla ja islamilla sama Jumala?
Eskola huomauttaa:
Kristinuskon käsitys Jumalasta tulee määritellä Raamatun ja kirkon omaksumien tunnustusten perusteella. Tämä Jumala on kolmiyhteinen, syntistä ihmiskuntaa rakastava Jumala. Kolmiyhteinen Jumala myös toimii maailmassa aktiivisesti niin, että evankeliumi leviää kaikkien kansojen ja kaikkien uskonnollisten kuvitelmien keskuuteen. Raamattu on yksiselitteinen siinä, että Jumalasta ei ole olemassa osatotuuksia. Jolla ei ole Poikaa, hänellä ei ole myöskään Isää. Eikä hänellä ole Pyhää Henkeä, joka todistaa Kristuksesta ja synnyttää uskon.
Kristinuskolla ja islamilla ei siten ole samaa jumalaa kummankaan uskonnon näkökulmasta. Islamissa ollaan vakuuttuneita Koraanin ilmoituksesta, jonka mukaan heidän jumalansa ei ole kolmiyhteinen, eikä Jeesus ole Jumalan Poika. Ekumeenisen kirkkoyhteisön mukaan Jumala määritellään klassisten uskontunnustusten perusteella. Näiden tunnustusten ulkopuolella ei ole kristillistä uskoa eikä kristillistä jumalakäsitystä.
Eskola muistuttaa, että Raamatun alkulehdiltä saakka kerrotaan ihmisen syntiinlankeemuksesta ja sen seurauksista. Ihminen on karkotettu paratiisista ja elää erossa Jumalasta. Hän on myös Jumalan rangaistuksen alainen.
Ihmisen uskonnollisuus ei ole kuitenkaan kadonnut. Ihminen kaipaa tässä syntiinlangenneessa tilassaan Jumalan yhteyteen. Eskola toteaa:
Kun ihminen hengellisen kuoleman tilassaan yrittää rukoilla Jumalaa, elipä hän minkä kulttuurin tai uskonnon alaisena, hänen huutonsa kaikuu tyhjille seinille. Kun hän rakentaa jumalan, tästä tulee aina epäjumala. Jumala on sulkenut kaikki synnin vankilaan (Gal. 3), eikä sieltä ole vapautusta ilman Vapauttajaa. Juuri tähän ankaraan todellisuuteen perustuu sanoma siitä, että Jumala lähetti Poikansa sovittama an ihmiskunnan synnit. Ainoastaan Kristus kykenee luomaan yhteyden Isään Jumalaan uudelleen ja viemään meidät takaisin paratiisiin. Roomalaiskirjeessä Paavali opettaa tästä: “Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.” (8:3–4).
Eskolan mukaan uskontojen välisistä suhteista keskustelu on samalla keskustelua kristinuskon ainutlaatuisuudesta. Ne kristityt, jotka tekevät islamin ja kristinuskon välille liian suuria rinnastuksia ovat vaarassa hävittää kristinuskon ytimen. Tai he antavat väärän kuvan islamista.
Kristinuskon sanoma on siinä, että Jumala tuli maailmaan ja nyt jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu (Room 10). Jeesuksessa – ja hänen kauttansa – opimme tuntemaan ainoan todellisen kolmiyhteisen Jumalan.