Teologian tohtori, dosentti Timo Eskola pohtii artikkelissaan kysymystä, onko islamissa ja kristinuskossa sama Jumala. Eskolan kirjoituksen taustalla on Kari Kuulan herättämä ajatus siitä, että kristityt ja muslimit rukoilisivat samaa Jumalaa.

Kristillinen käsitys Jumalasta lähtee liikkeelle kolminaisuudesta. Me uskomme yhteen Jumalaan, joka on suurempi ja monimutkaisempi kuin meidän ihmismielemme voi ajatella.

Jos väitämme, että kristityt ja muslimit palvelevat samaa Jumalaa, se tarkoittaisi, että islamissakin palvellaan kolmiyhteistä Jumalaa. Sillä ainoa todellinen Jumala on kolmiyhteinen. Eskola toteaa:

Olisi loukkaus islamilaisia kohtaan väittää, että näiden Jumala olisi kolmiyhteinen. Yksinkertaisimmankin uskontodialogin tulee kunnioittaa toisen näkemystä edes siinä, että antaa toisen itse määritellä oman uskonsa. Koraanin keskeinen sanoma on, että Jumala ei ole kolmiyhteinen ja että tuon uskonnon kaikkivaltiaalla ei ole poikaa. Koraanin suomenkielisessä versiossa, Uskovien suurassa sanotaan: “Ei Jumala ole valinnut itselleen lasta, eikä Hänen lisäkseen ole muita jumalia.” (23: 91).

Kolmiyhteisen Jumalan hylkääminen tarkoittaa myös Jeesuksen jumaluuden hylkäämistä. Tässä islam on johdonmukainen, vaikkakin väärässä. Koraanissa Jeesuksen jumaluus kiistetään. Eskolan näkee Koraanissa viitteitä tuon ajan tyypillisiin kristologisiin keskusteluihin:

Koraanissa kiistetään Jeesuksen jumaluus monta kertaa ja määrätietoisella tavalla. Koraanissahan käsitellään monia 600-luvulla ajankohtaisia kristillisen sektarianismin kiistoja kolminaisuudesta ja Kristuksen kaksiluonto-opista, ja ne ratkaistaan kontroverssissä kristillisen kirkon vakiintunutta tunnustusta vastaan. Koraanin mukaan kolminaisuusoppi ja ajatus Jeesuksen jumaluudesta ovat turmelleet aidon uskon yhteen jumalaan.

Eskola toteaa, että Uudessa testamentissa puhutaan selvästi Jeesuksen jumaluudesta (tarkemmat kohdat katso artikkelista).

Eskola ottaa kantaa myös Jeesuksen kuolemaan.  Islam kieltää Jeesuksen ristinkuoleman. Kristinuskossa se on koko uskon perusta.  Kristinuskon Jumalan kohtaamisessa Jeesuksen kuolemalla on ratkaiseva merkitys.

Tunnustuskirjat ja islam

Luterilaisen opin perustana on Raamattu ja kirkkomme Tunnustuskirjat. Eskola kirjoittaa:

Luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat ottaa monessa kohdin kantaa islamiin eli “muhamettilaisuuteen”. Se esitetään teksteissä harhaoppina, joka etsii pelastusta ja vanhurskautta, mutta eksyy siinä inhimilliseen viisauteen ja jää silmät peitettynä totuuden ulkopuolelle (Apol. 15:18). Ihmisten perinnäissääntöjen noudattajana se sulkee silmänsä todelliselta pelastukselta (Apol. 27:27).

Schmalkaldenin uskonkohdissa Luther kirjoittaa, että Jumala ei tahdo olla tekemisissä ihmisten kanssa muulla tavalla, kuin sanansa ja sakramenttiensa välityksellä. Kaikki uskonnollinen “ylistäminen” sanan ja sakramenttien ulkopuolella “on itse Perkeleestä”. Tämänkin kohdan mukaan sakramentin ulkopuolelle jää myös islam. (Schmalk. 3, 8).

Tunnustuskirjojen mukaan islamin jumala ei siten ole sama kuin kristinuskon Jumala. Augsburgin tunnustuksen ensimmäisessä kohdassa tunnustetaan yksi ainoa jumalallinen olemus, jossa kuitenkin on kolme iankaikkista persoonaa: Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Tämän uskon myötä tunnustuksessa hylätään käsityksen kanssa ristiriidassa olevat vääräuskoiset. Näihin kuuluvat etenkin “muhamettilaiset”, joiden käsitys Jumalasta on toinen kuin kristinuskon (Augsb. 1).

Toisin sanoen pelkkä Jumalan nimen käyttö tai Vanhaan testamenttiin viittaaminen ei tee Jumalasta oikeata Jumalaa. Jumala ei ole jumalakuva, jota ihmiset rakentelisivat tietyn uskonnollisen perinteen mukaan. Vastaavasti Jehovan todistajien ja mormonien Jumala ei ole kristinuskon Jumala, koska myöskään nämä liikkeet eivät tunnusta kolmiyhteistä Jumalaa.

Onko kristinuskolla ja islamilla sama Jumala?

Eskola huomauttaa:

Kristinuskon käsitys Jumalasta tulee määritellä Raamatun ja kirkon omaksumien tunnustusten perusteella. Tämä Jumala on kolmiyhteinen, syntistä ihmiskuntaa rakastava Jumala. Kolmiyhteinen Jumala myös toimii maailmassa aktiivisesti niin, että evankeliumi leviää kaikkien kansojen ja kaikkien uskonnollisten kuvitelmien keskuuteen. Raamattu on yksiselitteinen siinä, että Jumalasta ei ole olemassa osatotuuksia. Jolla ei ole Poikaa, hänellä ei ole myöskään Isää. Eikä hänellä ole Pyhää Henkeä, joka todistaa Kristuksesta ja synnyttää uskon.

Kristinuskolla ja islamilla ei siten ole samaa jumalaa kummankaan uskonnon näkökulmasta. Islamissa ollaan vakuuttuneita Koraanin ilmoituksesta, jonka mukaan heidän jumalansa ei ole kolmiyhteinen, eikä Jeesus ole Jumalan Poika. Ekumeenisen kirkkoyhteisön mukaan Jumala määritellään klassisten uskontunnustusten perusteella. Näiden tunnustusten ulkopuolella ei ole kristillistä uskoa eikä kristillistä jumalakäsitystä.

Eskola muistuttaa, että Raamatun alkulehdiltä saakka kerrotaan ihmisen syntiinlankeemuksesta ja sen seurauksista. Ihminen on karkotettu paratiisista ja elää erossa Jumalasta. Hän on myös Jumalan rangaistuksen alainen.

Ihmisen uskonnollisuus ei ole kuitenkaan kadonnut.  Ihminen kaipaa tässä syntiinlangenneessa tilassaan Jumalan yhteyteen. Eskola toteaa:

Kun ihminen hengellisen kuoleman tilassaan yrittää rukoilla Jumalaa, elipä hän minkä kulttuurin tai uskonnon alaisena, hänen huutonsa kaikuu tyhjille seinille. Kun hän rakentaa jumalan, tästä tulee aina epäjumala. Jumala on sulkenut kaikki synnin vankilaan (Gal. 3), eikä sieltä ole vapautusta ilman Vapauttajaa. Juuri tähän ankaraan todellisuuteen perustuu sanoma siitä, että Jumala lähetti Poikansa sovittama an ihmiskunnan synnit. Ainoastaan Kristus kykenee luomaan yhteyden Isään Jumalaan uudelleen ja viemään meidät takaisin paratiisiin. Roomalaiskirjeessä Paavali opettaa tästä: “Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.” (8:3–4).

Eskolan mukaan  uskontojen välisistä suhteista keskustelu on samalla keskustelua kristinuskon ainutlaatuisuudesta. Ne kristityt, jotka tekevät islamin ja kristinuskon välille liian suuria rinnastuksia ovat vaarassa hävittää kristinuskon ytimen. Tai he antavat väärän kuvan islamista.

Kristinuskon sanoma on siinä, että Jumala tuli maailmaan ja nyt jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu (Room 10). Jeesuksessa – ja hänen kauttansa – opimme tuntemaan ainoan todellisen kolmiyhteisen Jumalan.

Professori Jouko Martikainen pohti luennossaan islamin ja kristinuskon suhdetta. Kotimaa -lehti teki siitä artikkelin, josta olen poiminut otteita.

Martikainen toteaa muun muassa:

– Yhä vahvemmin olen vakuuttunut siitä, että Lutherin tarkoittamassa mielessä nämä kaksi uskontoa palvovat eri Jumalaa: islam Allahiaan ja kristinusko Pyhää Kolminaisuutta. Kristinuskosta katsoen islam särkee Jumalan ykseyden. Allahin suhde luotuun on ambivalentti, Allah ei ole identtinen itsensä kanssa eli hänen armahduksellaan ei ole pohjaa eikä perustetta, Martikainen sanoi luennossaan Kauniaisissa.

– Lisäksi islam mitätöi ihmiskunnan historian, eli sillä ei ole teologisesti työstettyä ratkaisua pahan ongelmaan. Tätä tarkoitan sillä, että kristillisesti katsoen islam särkee Jumalan ykseyden.

Martikainen  pohtii myös, miksi Allah on armollinen. Eikö löydä vastausta.

Jeesus ei islamissa ole Jumalan Poika, vaan vain suuri profeetta, jota ei surmattu ristillä. Jeesuksen kuolemisesta ristillä vallitsee ilmeinen ristiriita Koraanin ja kristinuskon välillä. Martikaisen mukaan islam ei tunne sijaissovitusta. Sen sijaan Koraani korostaa Allahin armahtavaisuutta. Jos jumalaton alistuu Allahille, pyyhkii Allah hänen rikkeensä pois ikään kuin sitä ei olisi ollutkaan.

– Tässä on islamille tehtävä se kysymys, onko Allah identtinen itsensä kanssa? Eli sitoutuuko hän oikeudenmukaisuuteensa?

Martikainen ei ole löytänyt Koraanista tyydyttävää vastausta siihen, mikä on se perusta, jonka pohjalta Allah armahtaa.

– Tähän liittyvä epäselvyys johtunee pääosin siitä, ettei islam tunnusta syntiinlankeemusta, Martikainen sanoi.

Kun kaiken sitoutumista pahan verkkoon ei tunnusteta, käynnistyy helposti sisäinen ”demonisoituminen”.

– Käsitykseni on, että kaikki yhteisöt, joille paha on olemassa vain ulkopuolella, muslimiyhteisöt mukaan lukien, etenkin kiihotuksen alaisina, haluavat kollektiivisesti hävittää ulkopuolelta sitä uhkaavan vaaran, olipa se sitten todellista tai kuviteltua.

Professori tuo esiin myös kritiikkiä siitä, että muslimit eivät tunne arvostelemaansa kristinuskoa:

Tähän on sanottava, etten ole vielä löytänyt yhdenkään muslimiteologin tutkimusta kristinuskosta, josta voisi sanoa, että hän on kuvannut uskoamme oikein.

Artikkeli päättyy pohdintaan siitä, voivatko muslimit ja kristityt elää rauhanomaisesti toistensa kanssa:

Syvällisistä opillisista eroista huolimatta kristinuskolla ja islamilla on uskontofenomenologisesti merkittäviä samankaltaisia rakenne-elementtejä. Martikainen analysoi esitelmässään esimerkiksi molempien uskontojen näkemyksiä Jumalan ykseydestä, Jeesuksen jumaluudesta, tuomiosta, helvetistä ja pahan radikaliteetista.

Martikaisen mukaan kristinuskon ja islamin rauhanomaiselle rinnakkaiselolle on mahdollisuuksia. Sen edellytys on molemminpuolinen tahto nähdä vaivaa sen saavuttamiseksi.

– Kun siis etsitään sovintoa näiden kahden uskonnon välille, koskipa se oppia Jumalasta tai muusta, on vielä paljon tekemistä jotta kummallakin puolella tiedettäisiin, miten toinen ajattelee, ja mitä se merkitsee oman uskontoni itseymmärrykselle.

– Velvoite tähän työhön on pakottava. Muuta ihmisarvolle sopivaa vaihtoehtoa ei ole, Martikainen päätti esitelmänsä.

Artikkeliin pääset tästä (lue tästä).

Monesti kuulee väitettävän, että islam tarkoittaa rauhaa. Väite on kuitenkin väärä. Ilmeisesti tästä väärästä väitteestä seuraa ajatus islamista rauhanuskontona.

Islam tarkoittaa alistumista ja antautumista Jumalan ja hänen tahtonsa alaisuuteen. Sana ”muslimi” tulee samasta juuresta kuin ”islam”. Muslimi tarkoittaa henkilöä, joka on alistunut Jumalan tahtoon.

Varsinkin länsimaissa muslimit usein väittävät: islam tarkoittaa rauhaa. Tämä väite nousee siitä, että arabian kielessä sana ”islam” on lähellä sanaa ”salam” (rauha). Kuitenkin on selvää, että huolimatta samoista arabiankielen juurikonsonanteista (s-l-m) sana islam tarkoittaa vain alistumista. Näin islamin klassisissa teksteissä.

Islam-asiantuntija Risto Soramies kirjoittaa:

”Meidän päivinämme kuulee usein sanottavan, että islam tarkoittaa rauhaa, jolloin katsotaan, että slm viittaisi juuri rauhaan, salam, kuten heprean shalom. Tämä on kuitenkin propagandistinen selitys, jolla islamin imagoa yritetään parantaa lännessä. Kaikki islamin omat, klassiset lähteet ovat yksimielisiä. Koraanissakin sana ”muslim” voidaan ja tulee usein kääntää kirjaimellisesti ”antautunut” tai ”alistunut”.

”Minulle on annettu ilmoitus, että tiedän Jumalanne on yksi Jumala. Alistutteko te Hänelle? ([Koraani] 21:108)” (Risto Soramies, Islam ovellamme. Uusi Tie 2002 s. 10).

Islam-asiantuntija Jaakko Hämeen-Anttila toteaa, että sana ”islam”-merkitsee alistumista Jumalan tahdolle ja muslimi ”alistuvaa”. Mutta hän ei jää vain tähän merkitykseen:

”Uskonnon nimi, islám, on kielellisesti lähellä sanaa salám, rauha. Vaikka islamista välittyy medioitten kautta sotainen kuva ja vaikka pyhällä sodalla on tietty asema islamin uskonnollisessa käsitteistössä (ks. s. 215-220), islam on toisaalta myös vahvasti rauhan uskonto. Valtaosa muslimeista kautta aikojen on elänyt rauhassa, mutta se ei ylitä uutiskynnystä maailman uutisvirrassa, toisin kuin harvalukuisen vähemmistö militanttius.” (Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja.Otava 2004 s. 158).

Eli Hämeen-Anttila ei sano, että islam tarkoittaa rauhaa, vaan on kielellisesti lähellä sanaa rauha. Eli toisin sanoen: sanat eivät tarkoita samaa. Islam ei tarkoita rauhaa. Ja kun tämä on sanottu todetaan, että ”islam on toisaalta myös vahvasti rauhan uskonto”, koska valtaosa muslimeista on elänyt rauhassa. Olen Hämeen-Anttilan kanssa samaa mieltä, että suurin osa muslimeista haluaa elää rauhassa, mutta se ei  tee islamista ”rauhan uskontoa” tai muuta termiä ”islam” (alistua) rauhaksi.

Tässä on linkki kirjaan “Ismaelin lapset”. Kirjassa kerrotaan, miten muslimit ovat löytäneet tien Jumalan oikeaan tuntemiseen.   Kannattaa lukea, erityisesti jos olet muslimi tai pohdit kääntymistä muslimiksi. Miksi jotkut halusivat islamista pois? Tämä kirja antaa joitakin vastauksia.

Tämä kysymys on taas herättänyt keskustelua Kotimaa-lehdessä. Jotkut väittävät, että tottakai niissä uskotaan samaan Jumalaan. Toiset että ei uskota. Tässäpä kysymys. Kotimaa -lehden nettisivuilla nimerkki “analyysi” muistuttaa, että ominaisuuksien samuus ei tee vielä kohteesta samaa (islamin ja kristinuskon jumalakäsityksissä on samanlaisia ominaisuuksia mm. Jumalan ykseys, kaikkitietävyys, Jumalaa tulisi palvoa jne). Analyysi kirjoittaa:

“Tuollaisten asiantilojen perusteella ei kaiketi voi tehdä johtopäätöstä sen puolesta, että kyseessä olisi sama Jumala. Yhtenevyydet noissa asioissa kertovat lähinnä siitä, että molempia uskontoja voidaan kutsua monoteistisiksi.”

Analyysi lopettaa kommenttinsa:

“Ylipäätään koko keskustelu Jumalien ’samuudesta’ kuulostaa loogisesti aika arveluttavalta, mikäli perusteena käytetään vaikkapa lähinnä yhteistä piirrettä monoteistisuudesta, ja ehkä jotain muitakin epämääräisiä yleiskuvauksia. Samalla menetelmällä voitaisiin nimittäin osoittaa, että Matti on Maija.”

Ehkä tätä ei tarvitsisi kertoa, kun se lienee lukijalle ilmiselvää, mutta Maijalla on nämä samat ominaisuudet! Jos kahdella taholla olevat samat ominaisuudet riittävät osoittamaan, että nämä ovat samat, niin sitten lienee osoitettu,että Matti on Maija…”

Jäljessä seuraa sen ‘todistus’:

Matilla on yksi pää. Matti pitää siitä, jos häntä ainakin joskus kiitetään. Matti ei tiedä varmaan kaikkea, mutta hän osaa puhelinnumeronsa ulkoa. Matti omistaa asunnon. Matti peseytyy ainakin silloin tällöin. Hän on myös ilmoittanut itsestään muille: moni tunteekin hänet. Matti syö ruokaa. Ilman syömistä hän ei pysyisi kai hengissäkään.

Analyysille kiitoksia, että kirjoitit Kotimaan verkkolehden keskusteluun ja annoit uuden näkökulman tähän ajankohtaiseen kysymykseen!

Samankaltaiset ominaisuudet eivät vielä tarkoita asioiden samuutta. Ei edes puhuttaessa jumalista.